Ryhdy Onnekkaaksi Johtajaksi

Viimeviikkoisessa kirjoituksessani kehotin johtamaan pelon sijaan tyytyväisyydellä. Kirjoituksessa oli myös fiktiivisen kapteeni Jack Aubreyn monologi Patrick O’Brianin kirjasta vuoden 1810 tienoilta. En unohda Jackia tässäkään kirjoituksessa.

Jackin johdettavat ovat antaneet hänelle kaksikin lempinimeä. Kultakutri muistuttaa siitä, että hänellä on poikkeukselliset kellertävät hiukset, jotka ajan ja uusien kirjojen myötä kyllä vaalenevat. Vain pitimpään hänen kanssaan purjehtineet ja taistelleet käyttävät hänestä tätä lempinimeä. Muille hän on Onnen-Jack: ”Jack Aubreyn maineen omaavalla kapteenilla, tiukalla päälliköllä, joskus jopa hirmuisella, mutta rehdillä, ruoskaa säästävällä ja ennen kaikkea onnekkaalla saalisrahojen suhteen, ei ollut vaikeuksia laivansa miehittämisessä, siis niukan miehistönsä saamisessa täyteen vahvuuteen vapaaehtoisilla, kunhan tieto ehti levitä… Miehiä, jotka olivat myös aikaisemmin purjehtineet hänen kanssaan, ensiluokkaisia merimiehiä, jotka vain itse tietämillään keinoilla olivat välttäneet pakkopestausjoukkiot ja värvääjien houkutukset, saapui virnistellen, usein tuoden pari ystävää mukanaan, ja he otaksuivat, että heidän nimensä ja aikaisempi arvonsa muistettiin – ja harvoin turhaan.”

Lainaus on Patrick O’Brianin kirjasta Lohduttomuuden saari (Desolation Island).

Kaikkihan me haluamme olla onnekkaan johtajan johdettavia. Onnekas johtaja saavuttaa voittoja, mainetta ja ansaitsee hyvin. Onnekas johtaja kohtaa vastoinkäymisiä niin kuin muutkin, mutta selviää niistä. Onnekas johtaja saa joukkonsa helposti taakseen ja kulkee voitosta voittoon!

Olisi hauskaa olla onnekas johtaja. Mutta se ei käy, koska olen saanut epäonnekkaat geenit, olen syntynyt huonojen tähtien alla ja minua on kasvatettu jatkuvan pessimismin ilmapiirissä.

Höpön höpön! Olemme toki saaneet joitakin onnekkuuteen ominaisuuksiamme kai geeneissämme mutta suurelta osin kysymys on opituista toimintatavoista ja elämänkatsomuksestamme. Asiaa on tutkinut mm. Rickhard Wiseman ja hän paaluttaa kirjassaan Onnen tekijät neljä periaatetta, jotka tekevät ihmisestä onnekkaan:

1. Maksimoi mahdollisuutesi onnenpotkuihin: ole ahkera, luo verkostoja, suhtaudu elämään rennosti ja ole avoin uusille kokemuksille.
2. Onnistu vaistosi avulla: kuuntele sisäistä ääntäsi ja kehitä intuitiotasi.
3. Odota tulevaisuudelta hyvää: odota onnesi jatkuvan tulevaisuudessakin ja pyri tavoitteisiisi, vaikka onnistumisen mahdollisuudet näyttäisivät heikoilta. Älä lannistu, jos epäonnistut. Odota onnea ja menestystä sosiaalisista kontakteistasi.
4. Käännä huono tuuri voitoksi: näe epäonnessasi myönteisiä puolia, luota siihen, että vastoinkäymiset kääntyvät parhaaksesi, älä murehdi vastoinkäymisiä ja ryhdy toimiin ehkäistäksesi epäonnen jatkuminen.

Onnekkailla ihmisillä on siis positiivinen asenne tulevaisuuteen, he ovat ahkeria, sinnikkäitä ja sosiaalisia. He käyttävät hyväksi intuitiotaan ja ottavat opiksi vastoinkäymisistään.

Lopuksi yksi omakohtainen tarinaa, reilun vuoden ikäinen: ”Mennessäni pitkäperjantaina 2015 katsomaan äitiäni terveyskeskukseen, onnistuin lohkaisemaan poskihampaani matkalla. Kerroin vastoinkäymisestäni äidille ja sen kuuli myös hänen huoneessaan vieraillut lähihoitaja. Poislähtiessäni hän tuli vastaan ja otti asian puheeksi. Hän kertoi kuulleensa, että päivystävä hammaslääkäri päivystäisi kello neljään saakka ja hän kertoi, missä. Menin aavemaisen pimeään aulaan, otin jonotusnumeron automaatista. Pääsin puolen tunnin päästä sisään ja tunnin kuluttua hampaani oli paikattu – pitkänäperjantaina! Ilman sitä, että otin asian puheeksi, olisi hammas jäänyt paikkaamatta sinä päivänä ja ties millaisin seurauksin.”

Pidän itseäni onnekkaana. Joskus toki minuakin masentaa, kun kohtalo lyö avokämmenellä molemmille poskille. Monet vastoinkäymisetkin ovat matkan varrella osoittautuneet onnenpotkuiksi. En tiedä, kuinka paljon onnekkuudestani on tietoisesti ja kuinka paljon ei-tietoisesti opittua mutta siitä olen varma, että Wisemanin kirja kannattaa lukea.