by ThomasMacromedian Dreamweaver on toinen loistavista Internet-sivunteko-ohjelmista, toinen on Adobe GoLive 4.0. Dreamweaverissa on automatisoitu monia toimintoja ja siksi työskentely on usein aikaisempaa helpompaa. Ominaisuuksia ja mahdollisuuksia on niin paljon, että niiden opiskelussa on suuri vaiva. Siksi työ ei välttämättä nopeudu, mutta ainakaan ohjelman mahdollisuudet eivät ole sivunteon esteenä.
Macromedian ja Adoben kilpajuoksu jatkuu. Nyt versiot ovat 3 ja 4.0. GoLivesta on luvassa kesällä jo viitosversio, eikä Macromediankaan kehitystyö ole pysähtynyt. Käyttäjille tämä on on hyväksi, mutta jokaisesta päivityksestä pitää maksaa selvää rahaa.
Selainversiot ongelmana
Uusien sivunteko-ohjelmien mahdollisuuksien käyttöä rajoittaa käytössä olevien selainohjelmien erilaisuus. Esimerkiksi tasot toimivat vain nelossarjan ja uudemmissa selaimissa, samoin niin sanotut CSS-tekstityylit. Liikkuvia kuvia saa tasoilla ja Flash-tekniikalla. Flash toimii vain jos ohjelmassa on sopiva laajennuspalikka.
Erilaiset selainohjelmien säädöt ovat myös ongelma. Jos teksti on kahdella kapeahkolla palstalla, se näyttää rumalta, jos selaimen kirjasimeksi on valittu tavallista suurempi. Ongelma ei ole välttämättä Mac-käyttäjillä, vaan PC:ssä katsottuna, ja niitä koneitahan on paljon käytössä.
Selainohjelmien ykkös- ja kakkosversioista on päästy lähes kokonaan eroon. Siksi taustakuvaa voi käyttää, ainakin varovaisesti. Samoin lähes kaikki koneet osaavat lukea palstoitetun tekstinkin. Kolmosia on edelleen paljon. Pankkien maksuohjelmat vaativat onneksi uusia selaimia ja siksi ne ovat yleistyneet kiitettävästi. Eli aina ei voida puhua pahaa suomalaisista ja suomalais-ruotsalais-tanskalaisista pankeistakaan.
Dreamweaverissa on nykyisin samantapainen tyylimahdollisuus kuin taitto-ohjelmissa, esimerkiksi PageMakerissa. Kappaleelle tekstin voi määrittää helposti käytettävänä CSS-tyylinä. Silloin teksti näyttää tavallista useammin sellaiselta kuin sivuntekijä haluaa. Se tosin vaatii selainohjelmien nelossarjalaisen.
Tällaiset tyylit määritellään hyvin yksinkertaisesti. Koodiin tulee suhteellisen selväkielinen selostus mitä tyyli pitää sisällään. Koodi syntyy automaattisesti. Jos tyylin nimi on tavallinen, se määritellään sivulla näin:
Jos tyylejä on sivulla useita, ne tulevat peräkkäin. Tekstin ympärille tulevat ohjausmerkit:
Tämän menetelmän etuna on se, että se näkyy yleensä näytöllä samanlaisena kuin Arial, Helvetica tai muu pääteviivaton teksti muussakin ohjelmassa.
Ohjelmassa on samantapainen mahdollisuus myös HTML-koodia varten, jolloin ohjauskomennot toimivat kaikissa selaimissa. Selainohjelman säätö vaikuttaa kuitenkin tekstin kokoon säätöjen mukaan, eli samaan tarkkuuden ei päästä. Käyttö ja tyylien tekeminen on kyllä helppoa.
Tasoja
Uudet selaimet osaavat näyttää tasoja, joissa kuvia voi olla päällekkäin ja ne saa myös liikkeelle. Tekeminen on Dreamweaverilla helppoa. Ohjelmassa on myös kääntömahdollisuus. Sillä vapaasti tasoille sijoitetut kuvat ja muun aineiston saa käännetyksi taulukoksi. Tämä jälleen siksi, että sivut näkyisivät järkevästi jopa kakkossarjan selaimissa.
Tasoissa olisi paljon loistavaa. Yksi mahdollisuus on tehdä tasosta vain tekstilaatikko, johon voi vaihtaa tekstejä. Nyt samaan hommaan pitää tehdä ikkuna, johon tulee HTML-sivu. Tasolla työ on nopeampaa.
Makronauhuri
Yksi Dreamweaver kolmosen hyvistä ominaisuuksista on nauhoitettavat makrot. Sillä saa vähennetyksi toistuvia rutiineja. Toinen jonkin verran töitä nopeuttava ominaisuus on mahdollisuus lisätä koodia tavallisissa wysiwyg-sivuntekomuodossa. Pikaeditorilla pääsee lisäämään koodeja. Jos koodeja pitää katsella laajemmin, on paras siirtyä HTML-editoriin, jonne taas pääsee pikakomennolla Komento-E. Esimerkiksi PageSpinner-editori ei muista sitä kohtaa, josta Dreamweaverissa lähdettiin, kursorin kohtaa. Tämän kirjoittaja lisää yleensä xxx-tekstin haluttuun kohtaan. Se löytyy nopeasti PageSpinnerin tai muun ohjelman Find-komennolla.
Historiaa ja hallintaa kansalle
Ohjelmassa on myös History-paletti samaan tapaan kuin uudessa Photoshopissa. Siitä voi valita halutun määrän askeleista taaksepäin, jos vaikka kokeilut ovat epäonnistuneet. Historiasta voi tehdä myös makron.
Jos sivuja on monta ja niiden rakennetta joudutaan muutamaan jälkeenpäin, voi sivujen hallinnasta olla apua. Kaikki tiettyyn sivuun linkitetyt sivut saadaan näkyviin eräänlaisena sukupuuna tai organisaatiokaaviona. Siinä voi korjailla linkkejä. Tärkeämpää on se, että tästä sukupuusta näkee, mistä pääsee minne. Toinen tärkeä ominaisuus on se, että sukupuusta pääsee yhdellä näpäytyksellä linkitettyyn sivuun, jolloin oikean sivun etsiminen korjaamista ja muokkaamista varten käy helposti.
Esilataus auttaa
Jos sivuille haluaa vaihtuvia kuvia, ne kannattaa järjestää niin, että toiset kuvat tulevat automaattisesti sivun katsojan koneelle. Jos niitä ei ole haettu valmiiksi, koko vaihto saattaa jäädä tekemättä. Kun käyttäjä painaa painiketta, se alkaa vasta tulla johtoa pitkin. Kun se on käyttäjän koneella, saattaa kursori olla jo toisen painikkeen päällä, ja niin edelleen. Esilataus auttaa, mutta kaikkien kuvien haku kestää aikansa, eli tämäkään tapa ei aina takaa riittävää nopeutta.
Kuvien esilataus tapahtuu automaattisesti kun tehdään vaihtuva painike. Vain ruksi poistamalla saadaan se olemaan toimimatta, mutta aika harvassa ovat tapaukset, jossa sitä ei kannata käyttää.
Jos painikkeet ohjaavat muita kuvia, ne kannattaa panna hakuun mahdollisimman aikaisin. Tämä ominaisuus on uudessa versiossa helppo. Kuvat voi laittaa hakuun jo ensimmäistä sivua avattaessa, vaikka kuvat näkyisivätkin vasta toisella sivulla. Vielä helpommaksi sen saisi, jos koko kansiollisen voisi aktivoida kerralla. Nyt jokainen kuva pitää valita erikseen ja painaa sen jälkeen Valitse-painiketta, avata taas kansio, ja niin edelleen.
