by ThomasNopeat ja tehokkaat lasertulostimet eivät enää maksa monia kymmeniä tuhansia markkoja. Yhdellä kymppitonnilla saa 12-17 sivua minuutissa tulostavan, verkkoliitännöillä ja PostScript-tulkilla varustetun tulostimen.
Lasertulostimet ovat kehittyneet tasaista tahtia vuosien mittaan. 90-luvun alussa tulostimien vakiotarkkuus oli 300 pistettä tuumalle. Joissakin erikoistulostimissa tarkkuus oli pystytty nostamaan 600 pisteeseen, mutta hinta oli sen mukainen.
Nyt lähes kaikissa lasertulostimissa tarkkuus on 600 pistettä tuumalle ja joissakin on jo 1200 pisteen tuumatarkkuus. Myös prosessoritehot ja koneistojen nopeudet ovat nousseet selvästi. Voidaan puhua todellisesta kehityksestä eikä pelkistä markkinamiesten puheista.
Tarkkuus riittää
Lasertulostimien perustulostustarkkuus on vakiintunut 600 pisteeseen tuumaa kohti. Se tarkoittaa sitä, että tuuman matkalle kirjoitin pystyy sijoittamaan 600 pistettä.
Vanhempien tulostimien 300 pisteen tuumatarkkuus ei ollut riittävä, sillä jo tavallisella tekstillä oli havaittavissa kirjainten reunoissa rosoja ja yksittäiset kirjaimet eivät sijainneet tarkasti toisiinsa nähden.
600 pisteen tarkkuus on silmän erottelukyvyn kannalta jo riittävä. Kirjaimet ovat muodoltaan oikean näköisiä ja teräviä. Teksti näyttää lähes painetulta.
Monissa laserkirjoittimissa on myös 1200 pisteen tarkkuus. Tarkkuus on todellista, sillä esimerkiksi kuvissa voidaan käyttää tiheämpää rasteria kuin 600 pisteen tarkkuudella ilman että sävyjen toistokyky heikkenee.
1200 pisteen tila on parempi kuin 600 pisteen tila, mutta ero ei ole niin suuri kuin lukujen perusteella voisi luulla. Koneiston mekaaninen tarkkuus on rajallinen, samoin värijauheen raekoko. Myös jauheen leviäminen sekä paperilaatu vaikuttavat kaikki heikentävästi lopputulokseen.
Jälki ei ole painojälkeä vaikka se periaatteessa tarkkuutensa osalta sitä voisi olla.
Tulostettaessa 1200 pisteen tarkkuudella tulostimen koneiston nopeus putoaa puoleen, koska pisteitä on paperilla tuplamäärä sekä vaaka- että pystysuuntaan. Samoin muistin tarve kasvaa, vakiomuisti ei välttämättä riitä kaikkiin tulosteisiin.
1200 pisteen laatua kannattaa käyttää 600 pisteen sijasta vain jos siihen on todellinen tarve, vaikkapa mahdollisimman tiheärasterisen sävykuvan tulostaminen. Useimmissa tulostimissa oleva 600 pisteen perustarkkuuteen perustuva “1200-pisteen laatu” -tila ajaa muuten saman asian kuin 1200 pisteen tila mutta nopeammin.
Nopeuden tekijät
Lasertulostimissa on kolme seikkaa, jotka vaikuttavat tulostusnopeuteen. Tulostimen keskusyksikkö on kaiken ydin aivan samalla tavalla kuin tietokoneissakin. Se vastaa PostScript-kielisen tulosteen tulkkaamisesta, siirtämisestä tulostimen muistiin ja sieltä paperille. Mitä nopeampi prosessori on, sitä nopeammin tämä kaikki tapahtuu.
Koneiston mekaaninen nopeus on toinen tekijä. Monimutkaisten, paljon tulkkausaikaa vaativien tulosteiden kanssa koneiston nopeus ei ole kovinkaan tärkeä seikka. Kun yhden sivun valmistuminen vie aikaa esimerkiksi minuutin, on aivan sama, työntääkö koneisto ulos arkkeja 12 vai 17 sivua minuutissa.
Yksinkertaisempien sivujen, kuten tavallisten tekstitulosteiden kanssa koneiston nopeus ratkaisee, kuinka pian tulosteet ovat valmiita. Kevyemmässä käytössä pieniin eroihin ei kuitenkaan kannata tuijottaa.
Kolmas nopeuteen vaikuttava tekijä on tiedonsiirtotapa. Macintoshien tapauksessa siirtoreittejä PostScript-tulostimelle on kaksi, joko LocalTalk tai Ethernet. Tulostimiin on saatavissa yleensä molemmat liitännät.
Ethernet on nykyaikaisen PostScript-tulostimen kanssa selvästi nopeampi vaihtoehto. Tulostimet pystyvät tulkkaamaan PS-sivuja sellaista vauhtia, että LocalTalk on tulostuksessa hidastava tekijä. Tyypillinen ero nopeudessa Ethernetin hyväksi on 23-kertainen.
Nopeuden tekijät
Macintosheissa on sisäänrakennettuna LocalTalk-verkko. Se perustuu Macintoshin sarjaporttiin. Siihen voidaan kytkeä LocalTalk-rasia ja sitä kautta ketjuttaa toisiinsa runsaasti laitteita, niin Macintosheja kuin tulostimiakin.
LocalTalkia on perinteisesti käytetty pienissä, muutaman koneen ja tulostimen verkoissa. Sen nopeutta on pidetty riittävänä kun verkkoliikennettä on vähän. Macintoshien ja tulostimien nopeudet ovat kuitenkin kehittyneet huimasti. LocalTalk on todellisuudessa pullonkaula myös pienverkoissa.
Vaihtoehtona LocalTalkille on Ethernet. Se on nopea ja tehokas verkko, joka perustuu joko koaksiaalikaapeliin tai parikaapeliin. Ethernet-kaapelointia käytetään pääasiassa yrityksissä, joissa koneita ja verkkoliikennettä on paljon eikä verkko saa mennä tukkoon suurestakaan liikennemäärästä.
Koti- tai pientoimistokäytössä verkon tukkeutumisesta ei ole pelkoa. Sen sijaan verkon siirtonopeus näkyy yhdenkin koneen “verkossa“. Esimerkiksi monimutkaisten sivujen tulostaminen nopealla ja tehokkaalla tulostimella on hitaampaa, jos käytetään LocalTalk-verkkoa. Ethernet-verkon kautta tulostus saattaa sujua jopa 23 kertaa nopeammin.
Miten kotioloihin sitten rakennetaan Ethernet-verkko? Se ei ole itse asiassa yhtään sen monimutkaisempaa kuin LocalTalk-verkonkaan rakentaminen. Yksinkertaisinta on käyttää koaksiaalikaapelointia, joka kiertää verkon koneiden läpi T-liittimien kautta aivan LocalTalk-verkon tapaan.
Vanhoissa Macintosheissa Ethernet vakiona
Ethernet ei ole ylellisyyttä tai erikoisuuden tavoittelua. Kannattaa muistaa, että monissa vanhoissa Centris- ja Quadra-sarjan Macintosheissa Ethernet-liitäntä on vakiona emolevyllä. Verkkoon liittämiseksi tarvitaan ainoastaan Ethernet Transceiver -niminen palikka.
Vanhemmat 040-sarjan Centris- ja Quadra-mallit ovat hyviä tietokoneita, mutta niiden prosessoriteho ei ole enää aina riittävä pyörittämään nykyisiä raskaita ohjelmia. Siksi monet yritykset ja myös yksityiset käyttäjät uusivat Macintoshejaan Power Macintosh -malleihin. Centrikset ja Quadrat päätyvät “kakkoskoneiksi” kevyempään käyttöön tai koteihin.
Niissä on silti Ethernet-liitäntä vakiona, joten miksi ei hyödyntää sitä, varsinkin kun kohtuullisen hintavat Transceiver-palikatkin monasti niputetaan käytettyjen Macintoshien mukaan.
Jos kotikoneena on jokin Power Macintosh, kannattaa siihen hankkia Ethernet-liitäntäkortti. Niitä löytyy sekä Macintoshien “comm slot” -paikkaan että PCI-väylään. Normaalit Ethernet-kortit maksavat alle tuhat markkaa.
Ethernetin kautta tulostus tehostuu monella tavalla, sillä myös Macintoshin toiminta nopeutuu, kun prosessorin kuormasta verkkoliikenteen osa siirtyy pääasiassa Ethernet-kortin huoleksi.
Käyttökustannuksissa pieniä eroja
Lasertulostimen käyttö ei ole ilmaista. Värijauhekasetti riittää keskimäärin noin 500010000 sivun tulostamiseen. Valmistajat ilmoittavat kasetin keston olettaen tulosteiden olevan tavallisia tekstisivuja. Jos sivuilla on kuvia tai muuten paljon mustaa, kuluu jauhetta enemmän ja kasetin kesto onkin lyhyempi.
Kasetissa on yleensä myös kiinteästi tulostimen valoherkkä rumpu, joka on samoin kuluva osa. Yleensä jauhe loppuu ennen kuin rumpu on kulunut loppuun. Siksi on yrityksiä, jotka tarjoavat palveluna kasettien täyttämistä uudestaan jauheella. Menettelyllä säästää jonkin verran, mutta aina uusiokasetti ei ole laadultaan yhtä hyvä kuin kokonaan uusi kasetti.
Tulostimen käyttökustannukset sivua kohti voi arvioida yksinkertaisesti jakamalla kasetin hinnan oletetulla käyttömäärällä. Tällä päästään noin 820 pennin hintaan sivua kohti riippuen kasetin hinnasta, sillä myös kasetin ostopaikka vaikuttaa hintaan. Suuren kapasiteetin kasetit pudottavat kustannuksia jonkin verran.
Kaiken kaikkiaan laserin käyttökustannukset ovat mallista riippumatta kohtuulliset. Laser on edelleen ylivoimaisesti edullisin tapa tulostaa. Mustesuihkutulostimien tulostushinta per sivu on selvästi korkeampi.
Miksi Apple ei ole mukana?
Apple on perinteisesti valmistanut korkealuokkaisia ja hyviä lasertulostimia. Monella Macintosh-käyttäjällä on pöydällään jokin Applen tulostin. Vertailussa ei kuitenkaan ole Applen mallia mukana. Syy tähän on se, että Apple on luopunut kaikista edullisemmista lasertulostimistaan.
Vertailujoukkoon sopivaa LaserWriter 640/12 -mallia myydään vielä, mutta sen valmistus on lopetettu. Applen mallistoon jää ainoastaan järeä verkkolaser LaserWriter 8500).
Myös muita lasertulostimia jäi pois vertailusta. Tuoreita merkkejä Macintosh-markkinoilla ovat esimerkiksi Fujitsu ja Minolta. Vertailuun ei kuitenkaan ehditty saamaan mukaan kummankaan valmistajan sopivaa mallia kunnollisessa Macintosh-varustuksessa.
