by ThomasKun puhutaan hifilaitteista, mikään ei varmasti aiheuta yhtä suurta kinastelun aihetta kun laitteistossa käytettävät välikaapelit – ja toisaalta niiden (kuvitteellinen?) vaikutus kuvan- ja äänenlaatuun. Osa vannoo ehdottomasti hintavien laatukaapeleiden nimeen, osa puolestaan nauraa partaansa ja on sitä mieltä että koko touhu on kuin heittäisi satasia toivomuslähteeseen.
Täysin kuvitteellisia kaapeleiden laatuerot eivät jokatapauksessa ole ja osa niistä onkin ihan tieteellisesti todistettavissa. Kontaktipintojen tyyppi, kaapeleiden valmistusmateriaali, käytettävä siirtotekniikka ja pituuserot ovat vain muutamia näistä seikoista jotka selittävät näitä varsin pieniä, mutta kuitenkin joillekin hyvin merkitseviä eroavaisuuksia.
Ajattelin tässä artikkelissa hieman valaista näistä eroista lisää ja samalla antaa vinkkejä, mitä missäkin hintaluokassa kannattaa ostaa. Kerron myös, missä tapauksessa high-end kaapelit kannattaa jättää kauppaan.
Kaapeleilla ON eroa
Amatööri helposti ajattelee että piuha kuin piuha – mitä eroa sillä muka voi olla. ” Samalla tavallahan tämä toimii oliko se ostettu sitten Anttilasta vai HifiStudiolta – ainoastaan hinta on eri. Pääsen samaan lopputulokseen ja säästän rahaa valitsemalla tämän geneerisen tuotteen. Vain tyhmä maksaisi olemattomasta.”
Kuulostaako tutulta?
Ei se asia kuitenkaan ihan näin ole. Jos tarkastellaan asiaa yhtään laajemmin, voimme pelkästään jo eri tuotteita katsomalla huomata niissä eroavaisuuksia. Helpoiten huomattavia asioita ovat esimerkiksi kontaktipintojen kultaus tai kaapelin yleinen paksuus. Vain tunnustelemalla kaapelia omissa kätösissään voi jo päätellä paljon, tekeekö tällä mitään.
Ongelma on siinä että useimpien käyttäjien laitteet eivät ole sillä tasolla, että niissä ylipäänsä voi havaita tällaisia kaapeleista johtuvia eroavaisuuksia. Toisin sanoen: jos tuote on kuraa, ei mikään kaapeli sitä muuksi muuta. Lähinnä juuri tästä johtuu ihmisten negatiivinen asennoituminen laadukkaita kaapeleita kohtaan. Eihän niitä eroja voi havaita, jos niistä ei koskaan edes tule tietoiseksi. Vähän siis sama asia kun sanotaan, että ihminen ei voi kaivata mitään sellaista, mitä hänellä ei ole koskaan ollut.
Jos ja kun tulee hankkineeksi esimerkiksi ensimmäisen paremman kotiteatterijärjestelmän, tulee varmasti vastaan sellainen tunne, että joku tässä ei ole kohdallaan.
Ja usein se syypää löytyy silloin juuri kaapeloinnista.
Laatujohdot takaavat virheettömän signaalin siirron
Vaikka kaapeleiden vaikutus onkin itse käytettäviin laitteisiin nähden varsin mitätön, ovat ne kuitenkin siinä mielessä jopa ratkaisevassa asemassa että on yksinomaan niiden vastuulla, missä muodossa signaali – mitä nyt ollaankaan siirtämässä, toisessa päässä vastaanotetaan. Hyvienkin laitteiden saumattoman työskentelyn pullonkaulaksi voi muodostua pahimmillaan vain kaapeli niiden välissä!
Etkö usko? Kaapeleiden laatueroja voidaan nääs selittää ihan tieteelliseltäkin pohjalta, aloittaen vaikka siitä miten eri materiaalit johtavat sähköä. Kulta on tässä tapauksessa parempi valinta kuin kupari, mutta puolestaan maksaa moninkertaisesti. Usein joudutaankin tyytymään kullan käyttöön ainoastaan kontaktipintojen päällystyksessä, mikä on sekin tietysti tosi hyvä juttu. Kalliimmassa hintaluokassa nähdään jo paljon ns. hopeakaapeleita, mutta yhtään edullisimmissa ratkaisuissa tyydytään kuparin käytöön.
Toinen juttu on kaapeleiden pituus ja paksuus. Kaapelivedot tulisi aina pitää niin lyhyinä kuin mahdollista, jotta informaatiota katoaisi matkalla mahdollisimman vähän. Mikäli joudutaan kuitenkin käyttämään pidempiä etäisyyksiä, jonkin sortin signaalinvahvistin voi olla tarpeen. Paksuus kertoo myös paljon kaapelin yleisestä laadusta. Mitä ohuemmasta johdosta on kysymys, sitä vähemmän voimme siltä odottaa. Tämä kuitenkin vain näin keskimääräisesti, sillä eri kaapelityypit eivät ole suoraan verrannollisia keskenään.
Kolmantena mainittakoon vielä kaapelin tavan siirtää tietoa. Käytetäänkö siinä häiriösuojauksia, minkä tasoisia ja millä tavalla se on toteutettu. Myös kaapelin tiedonsiirtokyky vaikuttaa oleellisesti esimerkiksi siihen, kuinka hyvää kuvajälkeä se pystyy tuottamaan. Monissa hintavammissa kaapeleissa käytetään myös samaa valokuitutekniikkaa, kuin internet-yhteksien toteuttamisessa. Ja kaikkihan tietävät miten oleellisesti valokuitu eroaa kuparikaapeleista.
Eroa siis todellakin eikä ideologiaa pitä tyrmätä vain siksi, jos sen päälle ei itse ymmärrä. Useimmat meistä selviävät edullisemalla ratkaisulla mainiosti, mutta mikäli video- ja äänilaitteet ovat yhtään laadukkaampaa kaliberia, voi tasokkaiden kaapeleiden käyttö olla aiheellista ja täysin perusteltua.
Mitä kannattaa ostaa missäkin hintaluokassa?
Varsinkin aloitteleva hifiharrastaja on usein aika ulalla etenkin kaapeliasioissa, kun ei oikein tiedä mitä kannattaisi ostaa, mistä kannattaisia ostaa ja mitä eroa näillä nyt ylipäänsäkään on. Riittääkö minulle tämä vai maksanko tässä tyhjästä. Tiedän hyvin nämä tunteet, sillä olin vielä pari vuotta sitten itse samassa tilanteessa.
Siksi haluankin nyt avata hieman tarkemmin käsityksiäni kaapeleiden eroavaisuuksista – niin oman kokemukseni kuin kuulopuheidenkin perusteella.
Perushyviä kaapeleita edullisesti – myymälöiden omat tuotemerkit
Aloitetaan pohjalta, niin kuin elämässä ylipäänsäkin. Eli siis jos sinulla on tarkoituksena kytkeä ihan perustason laitteita toisiinsa, esimerkiksi älypuhelin niihin mummostereoihin, tietokonekaiutinsetti televisioon tai vaikkapa tabletti sille suunniteltuun ulkoiseen kaiuttimeen tai kannettaviin mankkoihin – tulet pärjäämään loistavasti myymälöiden omia kaapeleita käyttämällä.
Olemme jo kuitenkin itse tämän tason äänilaitteen ja DA-muuntimien armoilla, joten emme tule saamaan mitään kuultavaa eroa vaikka käyttäisimme mitä ametisti-johtoja.
Monet liikkeet myyvät esimerkiksi Hama- ja Exibel-kaapeleita, jotka soveltuvat hyvin peruskäyttöön. Samoin Clas Ohlsonilla on oma HomeCinema-sarja, josta löytyy edullisia kaapeleita oikeastaan jokaiseen käyttötarkoitukseen.
Myös Biltema ja Motonet lienevät katsastamisen arvoisia paikkoja.
Laatua järkevään hintaan – Belkin, Supra ja Clicktronic
Suosittelen aina lähes poikkeuksetta Belkinin ja Supran kaapelivalikoimaa, kun kyseessä on astetta paremmat sovellutukset. Näillä saadaan jo merkittävä parannus niin videon- kuin äänentoistoon, kuitenkin vielä siinä hintaluokassa joka ei tunnu kukkarossa. Sopivat loistavasti esimerkiksi BD/DVD-soitinten kytkemiseksi HD-telkkuun, käytettäväksi viritinvahvistimien kanssa tai tietokoneen liittämiseksi ulkoiseen näyttöön esimerkiksi elokuvien katselua varten.
Belkin ja Supra ovat tunnettuja erinomaisesta hinta-laatusuhteestaan. Myös Clicktronicin kaapelit ovat käyttämisen arvoisia, vaikka ne eivät edellisten tasolle aivan ylläkään. Laatujärjestys näillä on mielestäni seuraava: Supra (paras), Belkin (parempi) ja Clicktronic (hyvä).
Supra valmistaa kohtuuhintaisten tuotteidensa lisäksi myös hyvin tasokkaita video-/audiokaapeleita, jotka ovat omiaan esimerkiksi silloin, kun kaapelivedot ovat pitkiä (5-10m).
Astetta parempaa – Atlas ja Argon
Tässä vaiheessa siirrytäänkin varsinaisten hifiliikkeiden asiakkaaksi, sillä esimerkiksi Atlaksen ja Argonin kaapeleita ei pesukonemarketeista enää löydy – yksinkertaisesti, koska niille ei ole siellä kysyntää.
Atlas on skotlantialainen kaapelivalmistaja, joka valmistaa tuotteensa käsityönä kotimaassaan. Nämä eivät siis ole mitään kiinan-ihmeitä. Atlas panostaa kaapeleissaan erityisesti liittimien laatuun, jotta kontaktipinnat takaisivat puhtaimman mahdollisen datasiirron. Häiriösuojaus on myös viety pitkälle, jotta signaali ei kärsisi matkallaan esimerkiksi BD-soittimelta TV:lle.
Tanskalainen Argon on toinen valmistaja, jonka heittäisin tähän kategoriaan. Parhaita skandinaavisia audiotuotteiden valmistajia, joissa yhdistyy korkea laatu mutta jotka eivät kuitenkaan ole vielä (täysin) hinnalla pilattuja.
Atlaksen ja Argonin kaapelit soveltuvat esimerkiksi Supran tapaan teräväpiirtokuvan siirtoon, mutta myös 4K-laitteistoihin ja korkeamman tasoisen äänen vientiin laitteelta toiselle.
Korkeampaa todenmukaisuutta – WireWorld, QED ja AudioQuest
Oman tietouteni perusteella rankkaisin nämä kolme valmistajaa TOP 3:en – WireWorld, QED ja AudioQuest. Kaikki näistä kolmesta valmistajasta tekevät jatkuvaa tutkimustyötä tuodakseen markkinoille entistä tasokkaampia kaapeleita, jotka eliminoisivat täysin signaalin siirron ongelmat, kuten datahävikin, jitter-poikkeamat sekä kuvan- ja äänen vääristymät.
”Kolmen kovan” kaapelit on tarkoitettu käytettäväksi hyvin laadukkaissa audiojärjestelmissä, 4K-televisioissa ja tehokkaissa videotykeissä, tietokoneen äänen viemisessä DA-muuntimille/vahvistimille USB-tekniikkaa käyttämällä tai television omien äänipiirien ohitukseen optista digitaalista ulostuloa käyttämällä.
Merkittävin tämän tason kaapeleiden tuottama hyöty on huomattavasti sulavampi videotoisto esimerkiksi isoissa laatutelevisioissa ja puhtaampi, neutraalimpi äänensiirto esimerkiksi äänilähteiden ja vahvistimien tai aktiivikaiutinten välillä. Esimerkiksi myös käytettävällä USB-johdolla tietokoneen ja DAC:n välissä voi olla hyvinkin merkittävä ero koneelta ulossaatavaan ääneen.
Huomaa, että useammalla mainituista valmistajista on useita eri tason tuoteryhmiä – peruslaadukas, astetta parempi ja referenssi-/ammattilaistaso. Luokitteluni mittaa kaapeleiden laatua ainoastaan keskimääräisesti, kaikilta mainituilta valmistajilta löytyy kyllä sekä heikompaa että parempaa valikoimaa – kaapeleiden hintaerojenkin liikkuessa useissa sadoissa euroissa.
Valitse oikea tuote tarpeesi mukaan.
Tärkeintä on valita oman laitteiston tasoiset kaapelit
Vaikka olisit tämän lukemisen jälkeen kuinka vakuuttunut tahansa kaapeleiden laatueroista, kannattaa kuitenkin muistaa ettei yksikään johto tai piuha pysty parantamaan jo valmiiksi huonoa kuvaa, ääntä, dataa – mitä ikinä nyt oletkaan siirtämässä. Hyvillä kaapeleilla pystytään ainoastamaan minimoimaan siirtomatkan aiheuttama hävikki.
Jos hankit satasien kaapelit ainoastaan kytkeäksesi PC-kaiutinsetin tai Simexit kiinni äänilähteeseen, et tule huomaamaan koskaan mitään eroa ja pettymys on varmasti suuri. Esimerkiksi äänentoistossa kaapeleiden osuus itse äänenlaadusta on arvioitu olevan noin 10%, missä 70% tulee itse kaiuttimista ja 20% vahvistimesta. Lyhyellä matikalla laskettuna tämä tarkoittaisi tonnin budjetin sijoittamista 700e itse kaiuttimiin, 200 euroa vahvistimeen ja 100e kaapeleihin.
Siispä myös kaapelihankinnat kannattaa suhteuttaa oman laitteiston tasoon. Tiedän että moni haluaa pelata ”varman päälle” ja ostaa varuilta tasokkaammat kaapelit kuin oikeasti tarvitsisikaan – ymmärrän täysin.
Näin järjellä ajateltuna tulet kuitenkin vain oikeasti tarvitsemaan korkeamman tason kaapeleita vasta siinä vaiheessa, kun puhutaan oikeasta high-endistä – ei mistään Jamon tai Audio Pron amispöntöistä.
